perjantai 23. syyskuuta 2016

Mitäs, jos vietäis puistoretki 2020 –luvulle?


Hyvään seikkailuun liittyy hitunen jännitystä ja sitä verhoaa salaperäisyys.  Tämä tarina kertoo Nallesta, örkistä, eskareista ja Justiinasta.

Olipa kerran (niinhän ne kaikki hyvä tarinat alkava) eskariope Justiina, joka haluasi viedä eskariryhmän liikunnalliselle seikkailulle puistoon 2020-luvun malliin.



Nalle, oli aika epätavallinen nalle. Nalle nimittäin osasi kirjoittaa. Nalle oli lähettänyt eskarilaisille kuvan. Kuvaan nalle oli kirjoittanut APUA ja ympäröinyt pitkän numerosarjan. Kuvassa oli myös ympyröity piste. ”Apua” sanan osasi lukea jo moni eskarilainen, mutta mitä ihmettä nalle oli tarkoittanut numerosarjalla? Yksi eskarilainen ehdotti, että numerosarja tarkoittaisi eskarikirjan sivua. Toinen eskarilainen mietti, josko numerosarja olisi osa äidin kadonnutta pullareseptiä. Yhtä kaikki, koska järkevää vastausta ei löytynyt, niin koko porukka päätti kysyä, josko eskarin tädit tietäisivät, mitä nalle oli mahtanut numerosarjaa ympyröidessään tarkoittaa.                                                



Eskarin täti, nimeltään muuten Justiina, oli aika topakka täti ja tiesi vallan kaikkea eskareiden mielestä. Eskarilaiset vievät huolestuneena Justiinalle saamansa kuvan. Justiina otti kuvan ja käänteli sitä ympäri. Valtavat vaot ilmestyivät Justiinan otsaan. Justiina mutristeli suutaan ja ähisi hiljaa – huolestuneen kuuloisesti. Justiinalta ei löytynyt vastausta, mutta Justiina päätti kysyä älylaitteelta eli kansanomaisesti tietokoneelta, mitä tietokone tietäisi, jos numerosarjan laittaisi internetin (Justiina oli ollut juuri jollain tietokonekurssilla, tiesivät lapset). Hieman kädet täristen Justiina näpytteli yhden sormen järjestelmällä numerosarjan tietokoneelle. Ja kas mitä tapahtui? Tietokone kertoi, että numerosarja oli paikan merkki. Että, juuri se numerosarja osoitti paikan läheisen puiston kahden polun risteyksestä. Eskariryhmä huusi yhteen ääneen Justiinalla, että: ”äkkiä nyt auttamaan nallea!”  

No siitä seurasi karmea hälinä ja vielä pahempi härdelli, kun eskarit etsivät saappaita, hanskoja, kadonneita villasukkia ja hukassa olevia pipoja. Vihdoin kaikki olivat pukeutuneet ja valmiina lähtöön. Yhtäkkiä Kalle kiljaisi kirkaalla lapsen äänellä, että ”Justiina, ota mukaan se sim-kortillinen tabletti”. Tabletti oli juuri viime viikolla tullut eskariin postipojan tuomana. No eipä muuta, kun etsimään tablettia – ensin Justiina kyllä muistutti lapsille, ettei hän kyllä syönyt mitään tablettia- hän oli terve kuin pukki. ”Ääh” lapset puhisivat – ”se tabletti tietokone – se, jolta voi kysyä vastauksia kaikkeen” (jos vain tiesi mitä kysyä). ”Jaa juu”, sanoi Justiina ja lähti hakemaan sitä eskarikirjapinon alta. ”Tabletti kirjapinon alla, ei tainnut olla hyvä säilytyspaikka”, huomautti yksi eskarilainen).

No niin, vihdoin koko revohka oli päässyt ulos ovesta tabletti kourassa (siis sellainen tabletti, jota ei voi syödä). Justiina kysyi: ”pitäisköhän ladata sellainen sovellus, joka näyttää koordinaatit, niin päästään varmasti oikeaan paikkaan?” Hetken etsittyään, Justiina löysi sopivan sovelluksen.  Eskarit olivat jo alkaneet hermostuneesti hälistä Justiinan ympärillä. Taisi joku eskareista vähän tönäistä toista ja jokunen marmattaa että ”pitäisi jo mennä”.
Siinä porukka parveili Justiinan ympärillä ja seurasi sitten numeroiden vilkkumista tabletin ruudulla. Varmistivat varmaan, että Justiina osasi viedä heitä oikeaan paikkaan.  Oli jo kävelty jonkin aikaa. Jännitys tiheni. Lapset hyppivät ja pomppivat edestakaisin. Paikka läheni lähenemistään, lapset alkoivat pakkaantua Justiinan viereen ja hälisevä joukko alkoi hiljetyä – jännitys pakkaantui käsin kosketeltavaksi.

Vihdoin porukka oli tullut koordinaattien osoittamaan paikkaan. Nalle oli jättänyt tabletin (sellaisen ei syötävän tabletin) juuri siihen paikkaan, johon numerot olivat lapset tuoneet.  Ville otti tabletin käteen ja painoi vahingossa jotain … tabletin (siis ei syötävän) kuvaruudulle ilmestyi kuva, jossa oli pisteitä.

Heinä (juu, sellainen nimi oli annettu yhdelle eskareista) pyysi saada tabletin (siis sellaisen, jota ei voida syödä) käteensä. Jotenkin huolimattomasti Heinä sen tabletin otti, koska peukalo osui yhteen pisteeseen. Heinää varmasti hiukan hermostutti moinen ja hän päätti antaa koneen Justiinalle. Justiina tavasi ihmeellistä nimeä thinglink – ei hän semmoisesta ollut siellä koulutuksessa mitään kuullut. No yhtä kaikki, Justiina ei osannut sitä lausua oikein vaan sanoi tinlink.” Jaahas mitä täältä löytyy….” Heinän painaman pallon kohdalle oli ilmestynyt teksti… juoskaa mahdollisimman ison tammen luo turvaan… örkki saattaa vaania teitäkin!

Koko valtava, kiljuva joukkio, Justiina etunenässään, juoksi lähimmän suuren tammen juurelle.  Hätäisimmät eskarit taisivat kiivetä alimmille oksillekin. Justiina puuskuttaen, lapsilauma ympärillään ja yläpuolellaan katsoivat ihmeissään tablettia (sitä jota ei voi syödä), sillä Justiina oli juostessaan painanut taas yhtä palloa. Nyt ruudulle oli  ilmestynyt teksti, jonka Vilja (joka istui oksalla) osasi lukea. ”Pomppikaa tasajalkaa 50 pomppua linnalle päin. ”Mitä ihmettä?", porukka ihmetteli, mutta joukko päätti kuitenkin tehdä työtä käskettyä. Vilja ja muut puuhun kiivenneet hyppäsivät pois puusta ja liittyivät hyppivään joukkoon.

Mitäs nyt? Porukasta alkoi muodostua pikemminkin jono kuin kasa. Siihen missä 50 hyppyä oli hypitty, kukin pysähtyi. Kukka kysyi, ”miksi he eivät olleet päätyneet samaan paikkaan?” (Kukkaa vähän hermostutti, kun hän oli niin lyhyt ja hän oli jonon hännillä. ) Justiina raapi päätään. Raapi vähän lisää kunnes Hilla pisimpänä kiljasi, että ne joilla oli pitkät jalat hyppivät pidempiä hyppyjä. Tähän oli tyytyminen.



Jossain puulta lähtemisen ja hyppimisen lopettamisen välillä, tabletin (no tehän jo tiedätte - turha sitä on enää mainita) ruudulle oli taas tullut uusi teksti Justiinan annettua tabletin Kaisalle. Nyt ruudussa luki ”ympäriltänne löydätte qr-koodeja laminoidoista lapuista. Teidän on löydettävä kaikki 11 korttia ja luettava ne.” ”Höh”, parkasi porukka eikä vähäisimpänä Justiina. Qr-koodi? Kortteja? Lukea? ”Mitä ihmettä nyt tehdään?”,  Justiinalta pääsi suusta. Lapset istuivat Justiinan vieressä hipihiljaa, selvästi miettien mitä nyt pitäisi tehdä. Porukan hiljainen muru päätti vihdoin pitkän hiljaisuuden jälkeen lausua sanan ”tabletti”. Se vaati rohkeutta. Se laukaisi tilanteen.

Justiina, joka oli juuri käynyt jokin tablettikurssin, kirjoitti internetin hakukenttään qr-koodi. Sieltä tuli selitys. Qr-koodin taakse voidaan laittaa merkittävä määrä tietoa, joka voidaan lukea qr reader sovelluksella. Lapset lähtivät etsimään pareittain (oli turvallisempaa, jos örkki olisi ilmestynyt) kortteja. Pian ensimmäinen pari juoksi kortin kanssa ja sitten toinenkin pari. Ei aikaakaan, kun kaikki kortit olivat jo löytyneet. Justiina oli ensimmäisen parin kanssa jo käynyt etsimässä qr reader sovelluksen. Kun kaikki 11 korttia oli löytynyt, niin alkoi lukeminen. Mustista kummista pisteistä tuli qr readerin avulla kirjaimia. Löytyi kkpkkekauni. Kuului, syvä huokaus. ”Mitä me nyt noilla kirjaimilla tehdään?” Hitaasti lapset liikuttivat kirjaimia eri järjestykseen. Oli kulunut jo tovi, kun Kukka huomasi, että kirjaimista sai muodostettua hänen nimensä KUKKA.  Jäljelle jäi siis vielä ikknep. Kalle sanoi hajamielisesti, istahtavansa penkille. Hiljaa Kalle tapaili sanaa P-ENK-KI. Heinä kiljahti, että jäljellä olevista kirjaimista tulee PENKKI! Justiina mietti penkkikukka… ”Mitähän sekin tarkoittaa??” Ville, joka tavallisesti eleli omissa maailmoissaan, oli herännyt – ”Kukkapenkki” kirjaimista tulee KUKKAPENKKI. Kaikki nostivat katseensa kuin yhdestä sopimuksesta ylös. Katseet skannasivat puiston suurta nurmikkoaluetta. Kaikilla oli mielessään sana kukkapenkki, kukkapenkki, kukkapenkki… Missä on kukkapenkki? Joku muisti nähneensä linnan toisella puollella kukkia-sinne siis koko joukko juoksemaan.

Siellä, keskellä kukkapenkkiä Nalle istui päivänkakkara käpälässään surullisen näköisenä. Vielä kerran oli joku painanut tabletin (niin tästä ei varmaan sen enempää) ruudulla olevaa pistetä. Sieltä avautui kaikkien hämmästykseksi nallen kuva ja kolmio. Kalle painoi kolmiota. Nalle alkoi puhua. ”Kiva, kun tulitte leikkimään minun kanssa. Minulla olisi vielä yksi leikki. Istun valokuvauskorttien ja tablettien päällä. Justiina antaa teille ohjeet miten niitä käytetään. Päiväkodilla teille on vielä yksi yllätys!”



Justiina nosti nallen ja löysi kasan tabletteja ja kortteja. Korteissa oli värejä ja nopan silmälukuja. Heinä sai kaverinsa kanssa tehtäväksi kuvata viisi jotain punaista ja koska oli syksy niin, he päättivät kuvata viisi punaista lehteä. Kalle ja Ville kuvasivat jotain harmaata (kiven – ison sellaisen) ja Kukka kaverinsa kanssa viisi tikkua.

Justiina katsoi kelloonsa ja ilmoitti, että nyt otetaan kainaloon nalle, kortit ja tabletit… on aika lähteä murkiNALLE.  Lapset huomasivatkin, että mahassa kurni jo pahaenteisesti. Kipinkapin lapset siirtyivät päiväkodille syömään. Mutta mitä ihmettä – sisälle päästyään lapset törmäsivät örkkiin. Mustaan, kamalaan örkkiin, jolla oli pullaa lautasella. Örkki oli varannut yhden pullan jokaiselle lapselle ja pienen pienen Justiinalle.  Örkki kaappasi nallen kainaloonsa. Nalle nauraa kihersi örkin kanssa, ”saatiinpahan lapset ulos seikkailemaan”. Justiinan päätä hieman pakotti, mutta hän päätteli sen johtuvan nesteen puutoksesta.
Sen pituinen se tarina.

-Google mapsista tietokoneella voi hakea koordinaatit.  Koordinaatit voi syöttää hakukenttään ja hakea paikan sitä kautta lasten kanssa, kunhan on siis etsinyt ensi koordinaatit valmiiksi.



  • App Storesta löytyy useita ilmaisia sovelluksia, jonka kanssa voi etsiä koordinaatteja luonnosta.
  • qr koodeja voi tehdä qr-koodi generaattorilla ja lukea qr readerillä. Papunetissä on runsas valikoima erilaisia kuvia.
  • iPadilla on ChatterPix, jonka voi laittaa puhumaan.
  • Thinglinkiiin voi tehdä pelipohjan. Ulkona tarvitaan sim-kortillinen laite.
  • Monilla kuvankäsittelysovelluksilla voidaan piirtää kuvan päälle esim. Photo editor tai vaikkapa saduttamiseenkin sopiva Show Me sovellus.
  • Maailmassa on kaikki mahdolliset vastaukset olemassa. Lasten pitäisi kuitenkin jo mahdollisimman aikaisin oppia kysymään kysymyksiä, joihin voidaan hakea vastauksia - myös luonnossa liikuttaessa.
  • Lapset on hyvä sitouttaa kehyskertomuksella tarinaan. Tarinasta tulee mielenkiintoinen elämys ja teknologia saadaan sisällytettyä luonnollisesti lasten maailmaan.
  • Pelillisyydessä on hyvä ottaa mukaan jokin jännittävä elementti. Tunteita voidaan pelin kuluessa käsitellä turvallisesti lasten kanssa.
  • Aikuisen kannatta heittäytyä peliin mukaan ja olla läsnä lapsille ja lasten tarpeille sekä esiin nouseville kysymyksille.

Kirjoittaja on Espoon suomenkielisen varhaiskasvatuksen pedagoginen ICT-ohjaaja Marja Hokkanen


keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Koko perheen liikunnallinen ilta


Jyväskylässä suositaan toiminnallisia vanhempainiltoja / perheiltoja. Kerromme meidän päiväkodin liikunnallisesta esiopetuksen perheillasta. Tavoitteena oli liikunnan riemu lapsissa ja vanhemmissa. Välineenä käytettiin tablet-laitteita ja QR-koodeja, joissa oli kysymyksiä. Vastauksista kerättiin sanaristikkoon. Liikuntailta toteutettiin Harjun maastossa, keskellä Jyväskylää. Päiväkodin keittäjän piti rasti terveellisestä ruoasta, kasvis/hedelmä tunnistusta ja maistiaisina oli kasviksia. Eväät kuuluvat ehdottomasti tällaisiin tapahtumiin; lasten tekemät sämpylät ja mehu auttoivat jaksamaan koko liikuntaradan.




Liikuntarasteina, joissa lapsi ja vanhempi tai isovanhempi kulkivat yhdessä, olivat köydellä laskeutuminen Harjun rinteellä, sokkokävelyä narua pitkin, tennispallon pompottelua, jätkänsakkia, amerikkalaista polttopalloa ja tasapainoilua kahden narun välissä. Perheillan aluksi ja lopuksi olivat yhteiset jumppa- ja leikkituokiot kaikille, joissa jumpattiin ja leikittiin Fröbelin palikoiden tahtiin.




Lapset, vanhemmat ja henkilöstö olivat tyytyväisiä liikunnalliseen perheiltaan. Kaikilla osallisilla oli tekemisen meininki ja he nauttivat, kerrottiin palautteena. Haastetta lisäsi QR-koodien käyttö, joka oli monille vanhemmille uusi ilmiö. Lapset opettivat vanhempiaan QR-koodien käytössä, sillä lapset ovat käyttäneet niitä toiminnassaan jo useasti. Lapset saivat näin myös onnistumisen kokemuksia siitä, että he opettavat vanhempiaan ja tietävät jostain asiasta enemmän kuin aikuiset.  Suosittelemme lämpimästi liikunnallisten perheiltojen viettoa, joissa on myös teknologia mukana!


 

 
Marja Laaksonen, Meeri Kannisto, Eila Jämsä, Eeva-Liisa Koistinen ja Merja Hautakangas